Kiusaamisen monet kasvot

Vihan veli-näytelmä kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Kauhufantasian on käsikirjoittanut ja ohjannut Heidi Räsänen ja sen kantaesitys nähdään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 6.4.2011.

Tarina sijoittuu kouluun, jossa on paljon kiusaamista. Jokainen oppilas on kiusattu, mutta myös kiusaaja tahollaan. Koulussa on poliisi hoitamassa asiaa, mutta rehtorin mielestä se on vain ajanhukkaa. Samaan aikaan vankilasta on karannut nuori murhaaja, ja uusia murhia on alkanut taas tapahtumaan. Itse koin sen niin, että jokainen roolihahmo oli vuorollaan murhaaja, joka kiusaamisellaan tappoi ihmisiä, ellei fyysisesti, niin ainakin henkisesti.
Kiusaaminen vain yltyy, eikä sille oikein tehdä mitään. Koulussa tapahtuu kokoajan vain kummallisempia asioita, jotka vievät kohti loppua…

Näytelmässä oli yhdeksän henkilöä, joista jokainen oli lähes yhtä suuressa roolissa. Koulun rehtoria, joka oli entinen koulukiusaaja ja hyvin välinpitämätön koulussaan tapahtuvaa kiusaamista kohtaan, näytteli Jukka Puotila. Samuli Niittymäki näytteli hieman tyttömäistä poikaa Kraacaa, jolla oli hullu äiti. Wanda Dubiel näytteli poliisia, jota oli ennen koulukiusattu, ja joka vilpittömästi halusi tehdä koulukiusaamisesta lopun. Emilia Sinisalo näytteli Isopääelinaa, jota nimensä mukaisesti kiusattiin ison päänsä takia. Niina Kaipaisen roolihahmo oli Läppäkerttu, ja Jussi Nikkilä näytteli oravantappajaa, jolla oli koulussa jonkinlainen koviksen rooli. Eero Ritala oli rehtorinpoika Kullervo, joka oli ihastunut Anna Paavilaisen näyttelemään villiin Hulluseepraan. Parhaiten jäi mieleen Jukka Puotilan loistava suoritus rehtorina! Hän näytteli hyvin ylimielistä, pelottavaa ja välinpitämätöntä rehtoria.

Näytelmään oli saatu mukaan myös tanssia ja musiikkia. Oli hauskaa kuulla tuttuja lauluja uusina ja erilaisina sovituksina pitkin näytelmää. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles ja musiikista ja äänisuunnittelusta Tuomas Fränti.

Lavastus oli näytelmän mukaisesti synkkä ja epätoivoinen. Vaikka se oli yksinkertainen, se hoiti hommansa hyvin. Puvustus oli mielestäni outoa. Mielestäni se olisi voinut olla nykyaikaisempaa, sellaista miten nuoret nykyään pukeutuvat. Lavastajana toimi Pekka Korpiniitty ja puvustajana Tarja Simonen.

Koulukiusaaminen on herkkä aihe ja siitä on vaikea tehdä tarpeeksi etäistä, mutta samalla puhuttelevaa näytelmää. Mielestäni Vihan veli-näytelmä onnistui tässä lähes kohtalaisesti. En itse pitänyt näytelmästä kovinkaan paljon, se oli makuuni liian outo. Näyttelijöillä oli välillä hieman ylinäyttelemistä, eikä se enää ollut uskottavaa. Juoni ei ollut mielestäni mukaansatempaava, vaikka siinä ihan hyvä idea olikin. Se polki liikaa paikallaan ja oli väsyttävä. Mutta ei risuja ilman ruusuja! Vaikka aihe onkin kliseinen, on tärkeää, että siitä silti tehdään näytelmiä. Lopussa kuuluneet kommentit koulukiusatuilta kruunasivat lopun!

Ristiriitaista ripittäytymistä

Jean-Jacques Rousseaun Tunnustukset on kirjailijan omaelämäkerta, joka nimensä mukaisesti sisältää tunnustuksia hänen elämänsä varrelta. Kirja on julkaistu 1780-luvulla ja siitä vielä tähänkin asti kirja on viihdyttänyt lukijoitaan persoonallisella ja älykkäällä tekstillään.

Jean-Jacques Rousseau oli sveitsiläis-ranskalainen valistusfilosofi ja kirjailija, joka syntyi 1712 Genevessä, Sveitsissä ja kuoli 1778 Ranskassa. Rousseaun mielestä ihminen on omimmillaan luonnossa ja luonnontilassa, ja sivistys sekä kulttuuri ovat rappeuttaneet ihmisen. Hän myös kannatti suoraa demokratiaa. Monet hänen poliittisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista johtivat Ranskan suureen vallankumoukseen.
Rousseaun muita tunnettuja teoksia ovat kasvatusopas Emilé eli kasvatuksesta, sekä Julie, eli uusi Heloise.

Tunnustukset on omaelämäkerta, joten kirjassa ei niinkään ole juonta. Kirja etenee Rousseaun elämän myötä alkaen hänen muistellessa lapsuuttaan. Rousseaun lapsuus oli melko tasapainotonta; hänen äitinsä kuoli viikko synnytyksen jälkeen ja myöhemmin isä hylkäsi pojan. Hän lähti Genevestä ja tutustui ranskalaiseen paronittareen de Warensiin, jonka luona hän asui monia vuosia, ja josta myöhemmin tuli hänen rakastajattarensa. Rousseaulle ei oikein työnteko ja opiskelu maistunut, joten hän vaihtoi ammattia ja opiskelupaikkaa usein. Myös hänen ihmissuhteensa olivat ongelmallisia; hän rakastui usein erittäin intohimoisesti, mutta hän ei juuri koskaan onnistunut naisten kanssa. Tätä hän perusteli sillä, että hän rakastui aina liikaa.
Hän sai viisi lasta vaimonsa Theresen kanssa, mutta antoi kaikki lapset orpokotiin. Rousseauta onkin kritisoitu siitä, että huolimatta kasvatusoppaan kirjoittamisesta, hän antoi kaikki lapsensa orpokotiin kysymättä lasten äidiltä. Rousseau on perustellut tekoaan sillä, että olisi ollut lapsilleen huono isä. Rousseau kärsi elämänsä aikana myös masentuneisuudesta ja muista sairauksista, jotka heikensivät kirjailijaa.
Rousseaun viimeiset ajat olivat sekavia. Hänen kirjansa Yhteiskuntasopimus aiheutti kohua ja se kiellettiin. Häntä vainottiin ja lopulta hän joutui pakenemaan Englantiin filosofi David Humen suojaan.

Teos sijoittuu Sveitsiin ja Ranskaan, mutta Rousseau ei kuvaile miljöötä kovinkaan tarkasti. Jean-Jacques Rousseau on erittäin ristiriitainen mies. Hän on hyvin herkkä, rehellinen, rohkea ja hyväsydäminen mies, joka kuitenkin sortuu helposti juonitteluun ja itsekkyyteen. Rousseau tapaa monia henkilöitä elämänsä varrella, eikä monesta heistäkään kerro sen tarkemmin. Hänelle tärkeitä ihmisiä - etenkin rakastamiaan naisiaan - hän kuitenkin kuvailee ajan tyylille kuuluvalla siveällä ja hyvin arvostavalla tavalla.

Teoksen tyyli on hyvin persoonallinen. Teksti on mielestäni älykästä ja hienoa, tosin välillä todella vaikeaa luettavaa, etenkin pitkien lauseiden takia.
"Hän tuli, minä näin hänet; olin huumaantunut rakkaudesta, jolla ei ollut kohdetta; tämä huumaus lumosi silmäni, tuo kohde olennoitui häneksi; näin rouva d' Houdetot'ssa Julieni, ja kohta en nähnyt enää muuta kuin rouva d'Houdetot'n, ja hänellä oli kaikki ne avut, joilla olin koristanut sydämeni epäjumalan."
Tuo lause kuvaa hyvin tapaa, jolla Rousseau kuvaili intohimoista rakkauttaan. Sitaatista myös ilmenee, että lauseet todella olivat hyvin pitkiä.
Kirja oli kiinnostava, mutta ehkä juuri sen vaikealukuisuuden takia hieman puuduttavaa luettavaa.