Kiusaamisen monet kasvot

Vihan veli-näytelmä kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Kauhufantasian on käsikirjoittanut ja ohjannut Heidi Räsänen ja sen kantaesitys nähdään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 6.4.2011.

Tarina sijoittuu kouluun, jossa on paljon kiusaamista. Jokainen oppilas on kiusattu, mutta myös kiusaaja tahollaan. Koulussa on poliisi hoitamassa asiaa, mutta rehtorin mielestä se on vain ajanhukkaa. Samaan aikaan vankilasta on karannut nuori murhaaja, ja uusia murhia on alkanut taas tapahtumaan. Itse koin sen niin, että jokainen roolihahmo oli vuorollaan murhaaja, joka kiusaamisellaan tappoi ihmisiä, ellei fyysisesti, niin ainakin henkisesti.
Kiusaaminen vain yltyy, eikä sille oikein tehdä mitään. Koulussa tapahtuu kokoajan vain kummallisempia asioita, jotka vievät kohti loppua…

Näytelmässä oli yhdeksän henkilöä, joista jokainen oli lähes yhtä suuressa roolissa. Koulun rehtoria, joka oli entinen koulukiusaaja ja hyvin välinpitämätön koulussaan tapahtuvaa kiusaamista kohtaan, näytteli Jukka Puotila. Samuli Niittymäki näytteli hieman tyttömäistä poikaa Kraacaa, jolla oli hullu äiti. Wanda Dubiel näytteli poliisia, jota oli ennen koulukiusattu, ja joka vilpittömästi halusi tehdä koulukiusaamisesta lopun. Emilia Sinisalo näytteli Isopääelinaa, jota nimensä mukaisesti kiusattiin ison päänsä takia. Niina Kaipaisen roolihahmo oli Läppäkerttu, ja Jussi Nikkilä näytteli oravantappajaa, jolla oli koulussa jonkinlainen koviksen rooli. Eero Ritala oli rehtorinpoika Kullervo, joka oli ihastunut Anna Paavilaisen näyttelemään villiin Hulluseepraan. Parhaiten jäi mieleen Jukka Puotilan loistava suoritus rehtorina! Hän näytteli hyvin ylimielistä, pelottavaa ja välinpitämätöntä rehtoria.

Näytelmään oli saatu mukaan myös tanssia ja musiikkia. Oli hauskaa kuulla tuttuja lauluja uusina ja erilaisina sovituksina pitkin näytelmää. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles ja musiikista ja äänisuunnittelusta Tuomas Fränti.

Lavastus oli näytelmän mukaisesti synkkä ja epätoivoinen. Vaikka se oli yksinkertainen, se hoiti hommansa hyvin. Puvustus oli mielestäni outoa. Mielestäni se olisi voinut olla nykyaikaisempaa, sellaista miten nuoret nykyään pukeutuvat. Lavastajana toimi Pekka Korpiniitty ja puvustajana Tarja Simonen.

Koulukiusaaminen on herkkä aihe ja siitä on vaikea tehdä tarpeeksi etäistä, mutta samalla puhuttelevaa näytelmää. Mielestäni Vihan veli-näytelmä onnistui tässä lähes kohtalaisesti. En itse pitänyt näytelmästä kovinkaan paljon, se oli makuuni liian outo. Näyttelijöillä oli välillä hieman ylinäyttelemistä, eikä se enää ollut uskottavaa. Juoni ei ollut mielestäni mukaansatempaava, vaikka siinä ihan hyvä idea olikin. Se polki liikaa paikallaan ja oli väsyttävä. Mutta ei risuja ilman ruusuja! Vaikka aihe onkin kliseinen, on tärkeää, että siitä silti tehdään näytelmiä. Lopussa kuuluneet kommentit koulukiusatuilta kruunasivat lopun!