Vihan veli-näytelmä kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista. Kauhufantasian on käsikirjoittanut ja ohjannut Heidi Räsänen ja sen kantaesitys nähdään Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 6.4.2011.
Tarina sijoittuu kouluun, jossa on paljon kiusaamista. Jokainen oppilas on kiusattu, mutta myös kiusaaja tahollaan. Koulussa on poliisi hoitamassa asiaa, mutta rehtorin mielestä se on vain ajanhukkaa. Samaan aikaan vankilasta on karannut nuori murhaaja, ja uusia murhia on alkanut taas tapahtumaan. Itse koin sen niin, että jokainen roolihahmo oli vuorollaan murhaaja, joka kiusaamisellaan tappoi ihmisiä, ellei fyysisesti, niin ainakin henkisesti.
Kiusaaminen vain yltyy, eikä sille oikein tehdä mitään. Koulussa tapahtuu kokoajan vain kummallisempia asioita, jotka vievät kohti loppua…
Näytelmässä oli yhdeksän henkilöä, joista jokainen oli lähes yhtä suuressa roolissa. Koulun rehtoria, joka oli entinen koulukiusaaja ja hyvin välinpitämätön koulussaan tapahtuvaa kiusaamista kohtaan, näytteli Jukka Puotila. Samuli Niittymäki näytteli hieman tyttömäistä poikaa Kraacaa, jolla oli hullu äiti. Wanda Dubiel näytteli poliisia, jota oli ennen koulukiusattu, ja joka vilpittömästi halusi tehdä koulukiusaamisesta lopun. Emilia Sinisalo näytteli Isopääelinaa, jota nimensä mukaisesti kiusattiin ison päänsä takia. Niina Kaipaisen roolihahmo oli Läppäkerttu, ja Jussi Nikkilä näytteli oravantappajaa, jolla oli koulussa jonkinlainen koviksen rooli. Eero Ritala oli rehtorinpoika Kullervo, joka oli ihastunut Anna Paavilaisen näyttelemään villiin Hulluseepraan. Parhaiten jäi mieleen Jukka Puotilan loistava suoritus rehtorina! Hän näytteli hyvin ylimielistä, pelottavaa ja välinpitämätöntä rehtoria.
Näytelmään oli saatu mukaan myös tanssia ja musiikkia. Oli hauskaa kuulla tuttuja lauluja uusina ja erilaisina sovituksina pitkin näytelmää. Koreografiasta vastasi Reetta-Kaisa Iles ja musiikista ja äänisuunnittelusta Tuomas Fränti.
Lavastus oli näytelmän mukaisesti synkkä ja epätoivoinen. Vaikka se oli yksinkertainen, se hoiti hommansa hyvin. Puvustus oli mielestäni outoa. Mielestäni se olisi voinut olla nykyaikaisempaa, sellaista miten nuoret nykyään pukeutuvat. Lavastajana toimi Pekka Korpiniitty ja puvustajana Tarja Simonen.
Koulukiusaaminen on herkkä aihe ja siitä on vaikea tehdä tarpeeksi etäistä, mutta samalla puhuttelevaa näytelmää. Mielestäni Vihan veli-näytelmä onnistui tässä lähes kohtalaisesti. En itse pitänyt näytelmästä kovinkaan paljon, se oli makuuni liian outo. Näyttelijöillä oli välillä hieman ylinäyttelemistä, eikä se enää ollut uskottavaa. Juoni ei ollut mielestäni mukaansatempaava, vaikka siinä ihan hyvä idea olikin. Se polki liikaa paikallaan ja oli väsyttävä. Mutta ei risuja ilman ruusuja! Vaikka aihe onkin kliseinen, on tärkeää, että siitä silti tehdään näytelmiä. Lopussa kuuluneet kommentit koulukiusatuilta kruunasivat lopun!
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Ristiriitaista ripittäytymistä
Jean-Jacques Rousseaun Tunnustukset on kirjailijan omaelämäkerta, joka nimensä mukaisesti sisältää tunnustuksia hänen elämänsä varrelta. Kirja on julkaistu 1780-luvulla ja siitä vielä tähänkin asti kirja on viihdyttänyt lukijoitaan persoonallisella ja älykkäällä tekstillään.
Jean-Jacques Rousseau oli sveitsiläis-ranskalainen valistusfilosofi ja kirjailija, joka syntyi 1712 Genevessä, Sveitsissä ja kuoli 1778 Ranskassa. Rousseaun mielestä ihminen on omimmillaan luonnossa ja luonnontilassa, ja sivistys sekä kulttuuri ovat rappeuttaneet ihmisen. Hän myös kannatti suoraa demokratiaa. Monet hänen poliittisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista johtivat Ranskan suureen vallankumoukseen.
Rousseaun muita tunnettuja teoksia ovat kasvatusopas Emilé eli kasvatuksesta, sekä Julie, eli uusi Heloise.
Tunnustukset on omaelämäkerta, joten kirjassa ei niinkään ole juonta. Kirja etenee Rousseaun elämän myötä alkaen hänen muistellessa lapsuuttaan. Rousseaun lapsuus oli melko tasapainotonta; hänen äitinsä kuoli viikko synnytyksen jälkeen ja myöhemmin isä hylkäsi pojan. Hän lähti Genevestä ja tutustui ranskalaiseen paronittareen de Warensiin, jonka luona hän asui monia vuosia, ja josta myöhemmin tuli hänen rakastajattarensa. Rousseaulle ei oikein työnteko ja opiskelu maistunut, joten hän vaihtoi ammattia ja opiskelupaikkaa usein. Myös hänen ihmissuhteensa olivat ongelmallisia; hän rakastui usein erittäin intohimoisesti, mutta hän ei juuri koskaan onnistunut naisten kanssa. Tätä hän perusteli sillä, että hän rakastui aina liikaa.
Hän sai viisi lasta vaimonsa Theresen kanssa, mutta antoi kaikki lapset orpokotiin. Rousseauta onkin kritisoitu siitä, että huolimatta kasvatusoppaan kirjoittamisesta, hän antoi kaikki lapsensa orpokotiin kysymättä lasten äidiltä. Rousseau on perustellut tekoaan sillä, että olisi ollut lapsilleen huono isä. Rousseau kärsi elämänsä aikana myös masentuneisuudesta ja muista sairauksista, jotka heikensivät kirjailijaa.
Rousseaun viimeiset ajat olivat sekavia. Hänen kirjansa Yhteiskuntasopimus aiheutti kohua ja se kiellettiin. Häntä vainottiin ja lopulta hän joutui pakenemaan Englantiin filosofi David Humen suojaan.
Teos sijoittuu Sveitsiin ja Ranskaan, mutta Rousseau ei kuvaile miljöötä kovinkaan tarkasti. Jean-Jacques Rousseau on erittäin ristiriitainen mies. Hän on hyvin herkkä, rehellinen, rohkea ja hyväsydäminen mies, joka kuitenkin sortuu helposti juonitteluun ja itsekkyyteen. Rousseau tapaa monia henkilöitä elämänsä varrella, eikä monesta heistäkään kerro sen tarkemmin. Hänelle tärkeitä ihmisiä - etenkin rakastamiaan naisiaan - hän kuitenkin kuvailee ajan tyylille kuuluvalla siveällä ja hyvin arvostavalla tavalla.
Teoksen tyyli on hyvin persoonallinen. Teksti on mielestäni älykästä ja hienoa, tosin välillä todella vaikeaa luettavaa, etenkin pitkien lauseiden takia.
"Hän tuli, minä näin hänet; olin huumaantunut rakkaudesta, jolla ei ollut kohdetta; tämä huumaus lumosi silmäni, tuo kohde olennoitui häneksi; näin rouva d' Houdetot'ssa Julieni, ja kohta en nähnyt enää muuta kuin rouva d'Houdetot'n, ja hänellä oli kaikki ne avut, joilla olin koristanut sydämeni epäjumalan."
Tuo lause kuvaa hyvin tapaa, jolla Rousseau kuvaili intohimoista rakkauttaan. Sitaatista myös ilmenee, että lauseet todella olivat hyvin pitkiä.
Kirja oli kiinnostava, mutta ehkä juuri sen vaikealukuisuuden takia hieman puuduttavaa luettavaa.
Jean-Jacques Rousseau oli sveitsiläis-ranskalainen valistusfilosofi ja kirjailija, joka syntyi 1712 Genevessä, Sveitsissä ja kuoli 1778 Ranskassa. Rousseaun mielestä ihminen on omimmillaan luonnossa ja luonnontilassa, ja sivistys sekä kulttuuri ovat rappeuttaneet ihmisen. Hän myös kannatti suoraa demokratiaa. Monet hänen poliittisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista johtivat Ranskan suureen vallankumoukseen.
Rousseaun muita tunnettuja teoksia ovat kasvatusopas Emilé eli kasvatuksesta, sekä Julie, eli uusi Heloise.
Tunnustukset on omaelämäkerta, joten kirjassa ei niinkään ole juonta. Kirja etenee Rousseaun elämän myötä alkaen hänen muistellessa lapsuuttaan. Rousseaun lapsuus oli melko tasapainotonta; hänen äitinsä kuoli viikko synnytyksen jälkeen ja myöhemmin isä hylkäsi pojan. Hän lähti Genevestä ja tutustui ranskalaiseen paronittareen de Warensiin, jonka luona hän asui monia vuosia, ja josta myöhemmin tuli hänen rakastajattarensa. Rousseaulle ei oikein työnteko ja opiskelu maistunut, joten hän vaihtoi ammattia ja opiskelupaikkaa usein. Myös hänen ihmissuhteensa olivat ongelmallisia; hän rakastui usein erittäin intohimoisesti, mutta hän ei juuri koskaan onnistunut naisten kanssa. Tätä hän perusteli sillä, että hän rakastui aina liikaa.
Hän sai viisi lasta vaimonsa Theresen kanssa, mutta antoi kaikki lapset orpokotiin. Rousseauta onkin kritisoitu siitä, että huolimatta kasvatusoppaan kirjoittamisesta, hän antoi kaikki lapsensa orpokotiin kysymättä lasten äidiltä. Rousseau on perustellut tekoaan sillä, että olisi ollut lapsilleen huono isä. Rousseau kärsi elämänsä aikana myös masentuneisuudesta ja muista sairauksista, jotka heikensivät kirjailijaa.
Rousseaun viimeiset ajat olivat sekavia. Hänen kirjansa Yhteiskuntasopimus aiheutti kohua ja se kiellettiin. Häntä vainottiin ja lopulta hän joutui pakenemaan Englantiin filosofi David Humen suojaan.
Teos sijoittuu Sveitsiin ja Ranskaan, mutta Rousseau ei kuvaile miljöötä kovinkaan tarkasti. Jean-Jacques Rousseau on erittäin ristiriitainen mies. Hän on hyvin herkkä, rehellinen, rohkea ja hyväsydäminen mies, joka kuitenkin sortuu helposti juonitteluun ja itsekkyyteen. Rousseau tapaa monia henkilöitä elämänsä varrella, eikä monesta heistäkään kerro sen tarkemmin. Hänelle tärkeitä ihmisiä - etenkin rakastamiaan naisiaan - hän kuitenkin kuvailee ajan tyylille kuuluvalla siveällä ja hyvin arvostavalla tavalla.
Teoksen tyyli on hyvin persoonallinen. Teksti on mielestäni älykästä ja hienoa, tosin välillä todella vaikeaa luettavaa, etenkin pitkien lauseiden takia.
"Hän tuli, minä näin hänet; olin huumaantunut rakkaudesta, jolla ei ollut kohdetta; tämä huumaus lumosi silmäni, tuo kohde olennoitui häneksi; näin rouva d' Houdetot'ssa Julieni, ja kohta en nähnyt enää muuta kuin rouva d'Houdetot'n, ja hänellä oli kaikki ne avut, joilla olin koristanut sydämeni epäjumalan."
Tuo lause kuvaa hyvin tapaa, jolla Rousseau kuvaili intohimoista rakkauttaan. Sitaatista myös ilmenee, että lauseet todella olivat hyvin pitkiä.
Kirja oli kiinnostava, mutta ehkä juuri sen vaikealukuisuuden takia hieman puuduttavaa luettavaa.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
17 ja yksi yötä
Tuhat ja yksi yötä on kokoelma arabialaisia kansansatuja jotka tuntematon toimittaja kokosi 1300-1400 luvuilla. Kokoelma koostuu kehyskertomuksesta ja sadoista sadusta.
Tarina alkaa kehyskertomuksella. Intian sulttaani Sah-Riarin vaimo pettää häntä, ja sulttaani menettää toivonsa naisiin. Niinpä hän pyytää visiiriään hankkimaan hänelle joka päivä uuden vaimon, joka tulisi teloittaa seuraavana aamuna. Visiirin kovasti rakastama tytär Seherazade päätti ilmoittautua sulttaanin vaimoksi lopettaakseen jatkuvan naisten teloituksen, mutta visiiri kauhistui ja kielsi tytärtään menemästä surman suuhun. Visiiri kertoi tytölleen tarinan tyhmästä aasista, mutta edes tarina aasista, härästä ja työmiehestä ei saanut Seherazaden mieltä muuttumaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että pystyi lepyttämään sulttaanin ja näin lopettamaan viattomien naisten teloituksen. Niinpä visiiri luovutti ja ilmoitti sulttaanille tuovansa tyttärensä Seherazaden hänelle ensi yöksi. Seherazade pyysi sisartaan tulemaan seuraavana aamuna luokseen sulttaanin makuuhuoneeseen ja pyytämään häntä kertomaan tarinan. Näin Seherazade alkaa kertomaan monia tarinoita; Kauppias ja henki, Ensimmäisen vanhuksen ja naarashirven tarina, Toisen vanhuksen ja kahden mustan koiran tarina, Kalastajan tarina, Kreikan kuninkaan ja Dubanin tarina, Aviomies ja papukaija, Tarina rangaistusta visiiristä, Kalastajan myöhempiä seikkailuja, Mustain saarten nuoren kuninkaan tarina, Sinbadin seitsemän retkeä, Kertomus prinssi Ahmedista ja Peri-Banusta, Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä, Tarina Aladdinista ja taikalampusta, Kalifi Harun-Al-Rashidin seikkailu, Baba Abdullahin tarina, Seid Numanin tarina, Bagdadilaisen kauppiaan Ali Hodsan tarina ja Tarina Abu Hassanista eli unesta heränneestä.
Tarina aasista, härästä ja työmiehestä, jonka visiiri kertoi tyttärelleen sisältää opetuksia. Eräällä varakkaalla kauppiaalla oli kyky ymmärtää eläinten kieltä. Eräänä päivänä hän kuuli, että härkä valitti aasille olevansa tälle kateellinen, koska aasin ei pitänyt tehdä mitään muuta kun vain syödä ja olla joutilaana. Härkä sen sijaan joutuu raataa ja silti sitä piestään. Aasi kehotti härkää aloittamaan vastarinnan ja näin härkä tekikin. Seuraavana aamuna härkä ei suostunut tekemään mitään. Kauppias arvasi sen johtuvan aasin neuvoista ja päätti rankaista sitä. Aasin täytyi tehdä kaikki härän työt ja illalla hän oli lopen uupunut kaikesta uurastuksestaan. Kauppiasta kiinnosti mitä härän ja aasin välillä oli tapahtunut, ja meni salakuuntelemaan heitä. Aasi suostutteli härän tekemään taas töitä, valehtelemalla, että muuten härkä teurastettaisiin. Kauppiasta alkoi naurattamaan aasin viekkaus, mutta vaimo ei ymmärtänyt mille mies nauroi. Kun kauppias ei suostunut kertomaan salaisuuttaan, vaimo suuttui ja sanoi kuolevansa mielummin kuin olla tietämättä miehensä salaisuutta. Kauppiaan miettiessä mitä tehdä, kuuli hän kukon sanovan, että hänen pitäisi piestä vaimoaan. Kauppias otti kepin ja löi vaimoaan niin kauan, että vaimo lupasi, ettei olisi enää utelias. Vaimon sukulaiset ja ystävät olivat iloisia huomatessaan, että vaimo oli parantunut itsepäisyydestään.
Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä kertoo köyhästä miehestä Ali Babasta, joka eräänä päivänä ollessaan metsässä hakkaamassa puita, huomasi rosvojoukon menevän kallion edustalle. Rosvojoukon päällikkö sanoi "Sesam aukene!" ja kalliosta avautui ovi. Rosvojen lähdön jälkeen Ali Baba lausui samat sanat ja meni luolaan, joka oli täynnä kallisarvoista tavaraa; kultarahoja, hopeaharkkoja ja silkkimattoja. Ali Baba kuormitti aasinsa kultarahoilla ja riensi kotiin kertomaan vaimolleen löydöstään. Vaimo halusi tietää, kuinka paljon heillä oli rahaa, mutta koska sitä oli niin paljon, täytyi se mitata mitalla. Vaimo lainasi mittaa lankonsa Kassimin vaimolta, joka oli utelias tietämään mitä köyhä Ali Baba haluaisi mitata ja laittoi mitan pohjaan hiukan talia. Ali Baban vaimon palautettua mitta, huomasi Kassimin vaimo siellä olevan kultarahan. Niinpä hän kertoi heti miehelleen kultarahasta, ja kateellinen Kassim lähti heti veljensä luokse.
Kassim uteli Alilta niin paljon, että tämän oli pakko paljastaa veljelleen mistä oli kalleudet saanut. Seuraavana aamuna Kassim lähti aikaisin matkaan, mutta päästyään luolaan sen ovi meni kiinni eikä Kassim muistanut salasanaa. Kuullessaan, että rosvojoukko saapui luolan suulle hän päätti karata nopeasti samalla kun rosvot avaisivat oven. Rosvot kuitenkin tappoivat hänet ja päättivät hakata Kassimin ruumiin neljään osaan ja ripustaa ne luolan suulle pelottaakseen kaikki pois.
Kun Kassimia ei kuulunut kotiin, Ali Baba lähti etsimään häntä. Huomatessaan veljensä ruumiin hän säikähti kovin, nosti veljensä ruumiin aasin selkään ottaen myös hieman kultaa mukaansa.
Rosvojoukkojen taas saapuessa luolaansa, he huomasivat ruumiin poistuneen. He tajusivat jääneensä kiinni ja päättivät tappaa sen, joka tiesi luolasta. Yksi heistä lähti vakoilemaan kaupunkiin. Monien mutkien kautta hän sai selville talon, jossa Ali Baba asui. Rosvo merkitsi talon liidulla, jotta osaisi myöhemmin tulla tappamaan Alin. Ali Baba orjatar Morgiana huomasi kuitenkin merkin ja merkitsi pari muutakin taloa samallailla. Päällikkö päätti itse lähteä etsimään Ali Babaa ja tekeytyi öljynmyyjäksi. Hän pyysi päästä Ali Baballe lepäämään, koska oli niin väsynyt. Morgiana epäili öljytynnyreissä olevan rosvoja ja niinpä hän täytti ne kuumalla öljyllä niin, että he tukehtuivat. Kun rosvopäällikkö huomasi rosvojensa olevan kuolleita, hän raivostui ja lähti. Seuraavana aamuna Morgiana näytti ruumiit isännälleen ja selitti kaiken.
Pian rosvopäällikkö sai uuden idean miten voisi tappaa Ali Baban. Hän pääsi taas kuin ihmeen kaupalla Alille syömään, mutta Morgiana tunnisti tämän rosvopäälliköksi. Orjatar tekeytyi tanssijaksi ja mennessään tanssimaan päällikölle, työnsi hän pikarin tämän rintaan. Näin Ali Baba sai varmuuden, että oli ainoa joka tiesi luolasta ja piti salaisuuden visusti itsellään.
Tuhannen ja yhden yön ajan viihdytti Seherazade sulttaania näillä tarinoilla, ja niin sulttaani ihastui viisaaseen Seherazadeen ja hänen vuokseen peruutti käskyn surmata joka päivä yksi nainen.
Henkilöt ovat usein kauppiaita, sulttaaneja ja prinssejä tai prinsessoita, heidän orjiaan ja orjattariaan ja visiireitä. Henkilöiksi on otettu myös oikeasti eläneitä ihmisiä, kuten kalifi Harun-Al-Rashid.
Miljöönä on Intia, Persia ja myöhemmissä kertomuksissa myös Kiina ja Pohjois-Afrikka. Monia tunnettuja paikannimiä osuu silmään tarinoiden lomassa, esimerkiksi Mekka, Bagdad, Kairo, Jerusalem, Damaskos ja niin edelleen. Esimerkiksi Damaskos kuvattiin hedelmällisenä, vihreänä ja kauniina paikkana.
Tuhat ja yksi yötä käsittelee melko raakaa väkivaltaa ja pitää sisällään myös taikauskoa. Uskon mm. näiden asioiden olevan syinä siihen, miksi se on joskus ollut kiellettyjen kirjojen listalla.
Lukukokemuksena kirja oli hyvä. Mielestäni arabialainen ja intialainen kulttuuri on kiinnostavaa, ja vanhat kansansadut mukavalla tavalla erilaisia kuin suomalaiset. Jotkut tarinat olivat hyvin samallaisia, ja niitä oli välillä puuduttavaa lukea, mutta kokonaisuutena kokoelma oli lukemisen arvoinen!
Tarina alkaa kehyskertomuksella. Intian sulttaani Sah-Riarin vaimo pettää häntä, ja sulttaani menettää toivonsa naisiin. Niinpä hän pyytää visiiriään hankkimaan hänelle joka päivä uuden vaimon, joka tulisi teloittaa seuraavana aamuna. Visiirin kovasti rakastama tytär Seherazade päätti ilmoittautua sulttaanin vaimoksi lopettaakseen jatkuvan naisten teloituksen, mutta visiiri kauhistui ja kielsi tytärtään menemästä surman suuhun. Visiiri kertoi tytölleen tarinan tyhmästä aasista, mutta edes tarina aasista, härästä ja työmiehestä ei saanut Seherazaden mieltä muuttumaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että pystyi lepyttämään sulttaanin ja näin lopettamaan viattomien naisten teloituksen. Niinpä visiiri luovutti ja ilmoitti sulttaanille tuovansa tyttärensä Seherazaden hänelle ensi yöksi. Seherazade pyysi sisartaan tulemaan seuraavana aamuna luokseen sulttaanin makuuhuoneeseen ja pyytämään häntä kertomaan tarinan. Näin Seherazade alkaa kertomaan monia tarinoita; Kauppias ja henki, Ensimmäisen vanhuksen ja naarashirven tarina, Toisen vanhuksen ja kahden mustan koiran tarina, Kalastajan tarina, Kreikan kuninkaan ja Dubanin tarina, Aviomies ja papukaija, Tarina rangaistusta visiiristä, Kalastajan myöhempiä seikkailuja, Mustain saarten nuoren kuninkaan tarina, Sinbadin seitsemän retkeä, Kertomus prinssi Ahmedista ja Peri-Banusta, Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä, Tarina Aladdinista ja taikalampusta, Kalifi Harun-Al-Rashidin seikkailu, Baba Abdullahin tarina, Seid Numanin tarina, Bagdadilaisen kauppiaan Ali Hodsan tarina ja Tarina Abu Hassanista eli unesta heränneestä.
Tarina aasista, härästä ja työmiehestä, jonka visiiri kertoi tyttärelleen sisältää opetuksia. Eräällä varakkaalla kauppiaalla oli kyky ymmärtää eläinten kieltä. Eräänä päivänä hän kuuli, että härkä valitti aasille olevansa tälle kateellinen, koska aasin ei pitänyt tehdä mitään muuta kun vain syödä ja olla joutilaana. Härkä sen sijaan joutuu raataa ja silti sitä piestään. Aasi kehotti härkää aloittamaan vastarinnan ja näin härkä tekikin. Seuraavana aamuna härkä ei suostunut tekemään mitään. Kauppias arvasi sen johtuvan aasin neuvoista ja päätti rankaista sitä. Aasin täytyi tehdä kaikki härän työt ja illalla hän oli lopen uupunut kaikesta uurastuksestaan. Kauppiasta kiinnosti mitä härän ja aasin välillä oli tapahtunut, ja meni salakuuntelemaan heitä. Aasi suostutteli härän tekemään taas töitä, valehtelemalla, että muuten härkä teurastettaisiin. Kauppiasta alkoi naurattamaan aasin viekkaus, mutta vaimo ei ymmärtänyt mille mies nauroi. Kun kauppias ei suostunut kertomaan salaisuuttaan, vaimo suuttui ja sanoi kuolevansa mielummin kuin olla tietämättä miehensä salaisuutta. Kauppiaan miettiessä mitä tehdä, kuuli hän kukon sanovan, että hänen pitäisi piestä vaimoaan. Kauppias otti kepin ja löi vaimoaan niin kauan, että vaimo lupasi, ettei olisi enää utelias. Vaimon sukulaiset ja ystävät olivat iloisia huomatessaan, että vaimo oli parantunut itsepäisyydestään.
Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä kertoo köyhästä miehestä Ali Babasta, joka eräänä päivänä ollessaan metsässä hakkaamassa puita, huomasi rosvojoukon menevän kallion edustalle. Rosvojoukon päällikkö sanoi "Sesam aukene!" ja kalliosta avautui ovi. Rosvojen lähdön jälkeen Ali Baba lausui samat sanat ja meni luolaan, joka oli täynnä kallisarvoista tavaraa; kultarahoja, hopeaharkkoja ja silkkimattoja. Ali Baba kuormitti aasinsa kultarahoilla ja riensi kotiin kertomaan vaimolleen löydöstään. Vaimo halusi tietää, kuinka paljon heillä oli rahaa, mutta koska sitä oli niin paljon, täytyi se mitata mitalla. Vaimo lainasi mittaa lankonsa Kassimin vaimolta, joka oli utelias tietämään mitä köyhä Ali Baba haluaisi mitata ja laittoi mitan pohjaan hiukan talia. Ali Baban vaimon palautettua mitta, huomasi Kassimin vaimo siellä olevan kultarahan. Niinpä hän kertoi heti miehelleen kultarahasta, ja kateellinen Kassim lähti heti veljensä luokse.
Kassim uteli Alilta niin paljon, että tämän oli pakko paljastaa veljelleen mistä oli kalleudet saanut. Seuraavana aamuna Kassim lähti aikaisin matkaan, mutta päästyään luolaan sen ovi meni kiinni eikä Kassim muistanut salasanaa. Kuullessaan, että rosvojoukko saapui luolan suulle hän päätti karata nopeasti samalla kun rosvot avaisivat oven. Rosvot kuitenkin tappoivat hänet ja päättivät hakata Kassimin ruumiin neljään osaan ja ripustaa ne luolan suulle pelottaakseen kaikki pois.
Kun Kassimia ei kuulunut kotiin, Ali Baba lähti etsimään häntä. Huomatessaan veljensä ruumiin hän säikähti kovin, nosti veljensä ruumiin aasin selkään ottaen myös hieman kultaa mukaansa.
Rosvojoukkojen taas saapuessa luolaansa, he huomasivat ruumiin poistuneen. He tajusivat jääneensä kiinni ja päättivät tappaa sen, joka tiesi luolasta. Yksi heistä lähti vakoilemaan kaupunkiin. Monien mutkien kautta hän sai selville talon, jossa Ali Baba asui. Rosvo merkitsi talon liidulla, jotta osaisi myöhemmin tulla tappamaan Alin. Ali Baba orjatar Morgiana huomasi kuitenkin merkin ja merkitsi pari muutakin taloa samallailla. Päällikkö päätti itse lähteä etsimään Ali Babaa ja tekeytyi öljynmyyjäksi. Hän pyysi päästä Ali Baballe lepäämään, koska oli niin väsynyt. Morgiana epäili öljytynnyreissä olevan rosvoja ja niinpä hän täytti ne kuumalla öljyllä niin, että he tukehtuivat. Kun rosvopäällikkö huomasi rosvojensa olevan kuolleita, hän raivostui ja lähti. Seuraavana aamuna Morgiana näytti ruumiit isännälleen ja selitti kaiken.
Pian rosvopäällikkö sai uuden idean miten voisi tappaa Ali Baban. Hän pääsi taas kuin ihmeen kaupalla Alille syömään, mutta Morgiana tunnisti tämän rosvopäälliköksi. Orjatar tekeytyi tanssijaksi ja mennessään tanssimaan päällikölle, työnsi hän pikarin tämän rintaan. Näin Ali Baba sai varmuuden, että oli ainoa joka tiesi luolasta ja piti salaisuuden visusti itsellään.
Tuhannen ja yhden yön ajan viihdytti Seherazade sulttaania näillä tarinoilla, ja niin sulttaani ihastui viisaaseen Seherazadeen ja hänen vuokseen peruutti käskyn surmata joka päivä yksi nainen.
Henkilöt ovat usein kauppiaita, sulttaaneja ja prinssejä tai prinsessoita, heidän orjiaan ja orjattariaan ja visiireitä. Henkilöiksi on otettu myös oikeasti eläneitä ihmisiä, kuten kalifi Harun-Al-Rashid.
Miljöönä on Intia, Persia ja myöhemmissä kertomuksissa myös Kiina ja Pohjois-Afrikka. Monia tunnettuja paikannimiä osuu silmään tarinoiden lomassa, esimerkiksi Mekka, Bagdad, Kairo, Jerusalem, Damaskos ja niin edelleen. Esimerkiksi Damaskos kuvattiin hedelmällisenä, vihreänä ja kauniina paikkana.
Tuhat ja yksi yötä käsittelee melko raakaa väkivaltaa ja pitää sisällään myös taikauskoa. Uskon mm. näiden asioiden olevan syinä siihen, miksi se on joskus ollut kiellettyjen kirjojen listalla.
Lukukokemuksena kirja oli hyvä. Mielestäni arabialainen ja intialainen kulttuuri on kiinnostavaa, ja vanhat kansansadut mukavalla tavalla erilaisia kuin suomalaiset. Jotkut tarinat olivat hyvin samallaisia, ja niitä oli välillä puuduttavaa lukea, mutta kokonaisuutena kokoelma oli lukemisen arvoinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)